HOW TO FIX A BAD DAY

6/17/14

Kun on raahautunut ihan liian aikaisin sunnuntai-aamun sarastaessa treeneihin, jotka jäävät hyödyllisyydessään kirkkaasti kakkoseksi paljon kaivattuun uneen verrattuna, ärsyttää. Väsyttää. Edellispäivänä suunniteltu Tate Modern -visiittikin tuntuu taakalta. Päivä on pilalla.

Huonosti alkaneen päivän voi muuttaa paremmaksi luomalla sille mukavamman jatkon - tai aloittamalla sen alusta. Koska aamuni alkavat aamiaisella, päätin syödä toisen sellaisen. Poikkesin hetken mielijohteesta koulumatkalla Marks & Spencerille ostamaan appelsiinimehua, croissantteja sekä pionikimpun, ja lopulta törsäsin vielä takeaway-kahviinkin. Kotona liimasin itseni Gossip Girlin ääreen koko loppupäiväksi. Kerrankin ei tarvinnut kadehtia Upper East Siden aamiaisia.

Sunday didn't start well. I had dragged myself to school in the morning for rehearsals that ended up being less useful than the sleep I could've had instead. I was so tired and annoyed that even the fun things I had planned for the afternoon felt like a burden.

You can make a bad day better by trying to continue it in a nicer way - or by starting it over again. Because my mornings always start with breakfast, I decided to eat another one. On my way home I made a spontaneous decision to pop by Marks & Spencer's to buy croissants, orange juice and peyonies, and I also ended up spending money on a cup of takeaway coffee. At home I sat myself in front of Gossip Girl for the rest of the day. For once I didn't have to envy the Upper East Siders' breakfast.

6 comments:

Anonymous said...

hei mun on nyt pakko kysyä! Unelmoin itse ulkomailla opiskeluista, mutta pelottaa raha asiat ja sitten ystävien hankinta. Ooon ihminen joka miettii kaikki puolet esiin, mutta mua pelottaa sen opiseluiden jälkeen kun palaisin suomeen niin pelkään että oon yksinäinen vaikka suomessa asuisi kavereitani. onko sulla tullu tällästä mieleen ?

Lizzy Kong said...

Godd idea to star again the day :) Love your pictures n.n

Alina said...

Anonyymi: Ystävien saamista ei kannata murehtia, niitä löytyy varmasti! Samaa alaa opiskelemaan hakeutuu aina monta samanhenkistä ihmistä. Varsinkin kansainvälisissä kouluissa tuntuu olevan tosi avointa ja helposti lähestyttävää porukkaa.

Raha-asioita puolestaan voi vähän murehtiakin, mutta vaan siihen pisteeseen, että ennen lähtöä varmistaa rahojen riittämisen ainakin vuodeksi eteenpäin. Eikä se rahanmeno sen kummempaa ole kuin Suomessakaan, lukuunottamatta mahdollisia lukukausimaksuja ja lentolippuja maiden välillä. Esim. täällä Briteissä saa kuitenkin lukukausimaksuihin erikseen lainan.

Mietin itekin ennen lähtöä esim. erkaannunko kavereista, kun en ole aina mukana kaikessa ja nähdään vaan lomilla muutaman kerran vuodessa. Voin kuitenkin sanoa, ettei ne tapaamisvälit tunnu ollenkaan niin pitkiltä! Kaikki muuttaa joka tapauksessa opiskelemaan eri paikkakunnille, eikä se toiseen maahan lähtö varsinkaan vain muutamaksi vuodeksi ole lopulta paljon sen kummempaa. Vaikken itse edes haaveillut ulkomaille lähdöstä, en nyt vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Jos siis raha-asiat järjestyy, niin suosittelen uskaltamaan!

Lizzy Kong: Thanks! :)

Anonymous said...

Pystyisitkö jossain vaiheessa vastaamaan niihin kysy-postauksen kysymyksiin? :)

Alina said...

Oon itseasiassa jo kirjottanu vastaukset, pitäis vaan muotoilla postaus ja julkaista. Yritän löytää sopivan välin mahdollisimman pian!

Sigrid said...

Beautiful pictures!